Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Työmarkkinoiden dynamiikka on Suomessa vahvaa. Työmarkkinat toimivat pääsääntöisesti hyvin, sillä työsuhteiden alkaminen ja päättyminen sekä työttömien uudelleentyöllistyminen on nopeaa. Suomen työmarkkinoilla on kyky palautua kriiseistä. Suhdanneluontoinen työttömyys on kriisien jälkeen laskenut nopeasti. Ongelmiakin kuitenkin löytyy työmarkkinoiden toimivuudessa. Ongelmat ilmenevät työvoiman saatavuusongelmina ja eräiden ryhmien työttömyysjaksojen pidentymisenä ja työmarkkinoilta syrjäytymisenä.
Suomen työmarkkinoilla on monia vahvuuksia mm. vahvat neuvottelusuhteet työntekijöiden ja työnantajien välillä, kansainvälisesti osaava työvoima ja matalat tuloverot. Suomalaisten työelämänlaatu on korkeaa kansainvälisten kyselytutkimusten mm. Euroopan työolotutkimuksen perusteella.
Talouden työvoima jakautuu työllisiin ja työttömiin. Työttömiin kuuluu se osa työvoimasta, ketkä ovat vailla töitä. Työttömyydellä tarkoitetaan perinteisesti palkka- eli ansiotyön puutetta. Työttömyysaste suhteuttaa työttömien määrän työvoimaan. Suomen työttömyysaste Tilastokeskuksen mukaan oli tammikuussa 2019 6,8%. Suomen työttömyysaste on EU-keskiarvoa korkeampi.
Työmarkkinoiden vahvuuksista huolimatta Suomessa on viime vuosikymmeninä muodostunut, suhdanteista riippumaton vaikeasti työllistyvien joukko. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2019 maaliskuussa 191 000, mikä oli 49 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Työllisyys kattaa kaikki ne henkilöt työvoimasta, joilla on ansiotyö sekä palkansaajat että yksityiset yrittäjät. Työllisyysaste suhteuttaa työllisten määrän työikäiseen 15-64 vuotiaaseen väestöön. Työllisyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan tammikuussa 2019 70,6 %.
Myös työllisyys on noussut kuluvana vuonna. Työllisiä oli vuoden 2019 maaliskuussa 2 538 000, mikä oli 61 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiä miehiä oli 32 000 ja naisia 29 000 enemmän kuin vuoden 2018 maaliskuussa. Suurin osa uusista työllisistä on kokoaikaisia. Myös osa-aikaisen ja määräaikaisen työn määrä on kohonnut sekä tehtyjen työtuntien määrä on noussut.
Inflaatio tarkoittaa yleisen hintatason nousua ja rahanostovoiman heikkenemistä. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee, joten samalla rahamäärällä ei saa enää ostettua yhtä paljon tuotteita, palveluja tai työtä kuin aikaisemmin. Vakiintuneessa käytännössä koko vuoden hintakehityksen tarkastelussa otetaan molemmilta vuosilta indeksi kuukausittaisten pistelukujen keskiarvot ja verrataan niitä toisiinsa.
Tilastokeskuksen laskema kuluttajahintojen vuosimuutos oli maaliskuussa Suomessa 1,1 prosenttia. Inflaatio laski hieman, sillä helmikuussa se oli 1,3 prosenttia. Lievän laskun aiheutti muuan muassa vihannesten hintojen lasku. Euroalueen inflaatio oli ennakkotietojen mukaan maaliskuussa 1,4 prosenttia. Helmikuussa se oli 1,5 prosenttia. Suomen vastaava inflaatio oli maaliskuussa 1,2 prosenttia.
Talouspolitiikkalla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla julkinen valta pyrkii vaikuttamaan ja ohjaamaan kansantaloutta. Talouspolitiikka voidaan jakaa eri osa-alueisiin mm. finanssipolitiikkaan, rahapolitiikkaan, tulopolitiikkaan, ulkomaankauppapolitiikkaan, elinkeinopolitiikkaan, rakennepolitiikkaan, sekä aluepolitiikkaan. Talouspolitiikan tavoite on edistää kestävää, työllisyyttä tukevaa talouskasvua ja vähentää julkisentalouden velkaantumista. Tarkoitus olisi rakentaa talouden ja hyvinvoinnin vakaa perusta tuleville sukupolville.
Finanssipolitiikka on osa valtion talouspolitiikkaa ja makrotalouden väline. Finanssipolitiikkaa ovat päätökset, jotka koskevat valtion tuloja ja menoja sekä valtion perimien verojen tasoa ja rakennetta. Hallitusohjelmassa sovitaan finanssipolitiikan tavoitteista eli siitä kuinka julkinen talous kerää ja käyttää varoja. Finanssipolitiikan avulla maan hallitus pyrkii ohjaamaan talouden kehitystä, eli lähinnä elvyttämään taloutta taantumissa ja hillitsemään taloutta huippusuhdanteissa tasaisemman kehityksen aikaansaamiseksi.
Suomessa on käytössä progressiivinen veromalli, jossa veroprosentti kasvaa ansiotulojen myötä. Enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Maailmalla on käytössä tasaveromalli, jossa veroprosentti on sama tuloista riippumatta. Tämä veromalli on käytössä mm. Virossa ja Venäjällä. Maailmalla käytetään myös regressiivistä verotusta, jossa veroprosentti pienenee tulojen kasvatessa. Regressiivinen verotus voi olla seurauksena esimerkiksi verolainsäädännöstä tai verosuunnittelusta.
Verorahoilla tuotetaan julkisia palveluita kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa, jotka ovat maksuttomia tai edullisia. Veroilla voidaan vaikuttaa mm. sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella ansiotulojen verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa myös taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia. Niillä voi olla aluepoliittisiatavoitteita tai verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa tai kannustaa johonkin toimintaan mm. tupakkavero, makeis- ja virvoitusjuomavero ja ympäristövero.
Lähteet
Kansantalous 2009, Timo Lindholm, Juhani Kettunen
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6tt%C3%B6myys
https://findikaattori.fi/fi/34
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Inflaatio
https://www.stat.fi/til/khi/2019/03/khi_2019_03_2019-04-15_tie_001_fi.html
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Talouspolitiikka
Oppimispäiväkirja 